Coton de tuléareille on tällä hetkellä olemassa 8 geenitestiä.
Degeneratiivinen myelopatia (DM) DM on selkäydinrappeumasairaus, joka periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Taudin ensioireita ovat epävakaa kävely, koordinaatiohäiriöt, huojuminen ja vapina. Taudin edetessä ensin koiran takapää halvaantuu ja halvauksen levitessä lopulta myös eturaajoihin. Lisäksi saattaa esiintyä virtsan ja ulosteen karkailua. Yleensä ensimmäiset merkit taudista ilmaantuvat myöhemmällä iällä (keski-ikä 8 vuotta), mutta tauti voi puhjeta myös nuorempana. DM on parantumaton, hiljalleen etenevä sairaus. Geneettinen testi testaa SOD-1 geenin mutaatioita. (Lähde: Movet)
Koiran multifokaalinen retinopatia 2 (CMR2) Multifokaaliselle retinopatialle tyypillisiä silmänpohjamuutoksia voidaan todeta silmätutkimuksessa jo neljän kuukauden ikään mennessä. Sairaus ei yleensä vaikuta potilaan näkökykyyn, mutta saattaa aiheuttaa potilaan näkökyvyn heikkenemisen. Hyvin harvoin potilas sokeutuu täysin. (Lähde: MDD)
Neonataali pikkuaivoataksia (BNAt) Ensimmäiset oireet havaitaan heti pentujen alkaessa liikkumaan eli noin kahden viikon iästä alkaen. Yleensä sairaat pennut eivät pysty seisomaan tai kävelemään itse vaan ne liikkuvat ikäänkuin uiden eteenpäin. Oireet eivät välttämättä etene, mutta niiden vakavuuden takia päädytään usein sairaan pennun lopetukseen. (Lähde: MDD)
Primaari hyperoksaluria (PH) Primaarissa hyperoksaluriassa sairaiden yksilöiden munuaisiin alkaa kertyä kalsiumoksalaattikiteitä, mikä johtaa krooniseen munuaisten vajaatoimintaan ja lopulta kuolemaan. Kiteitä voi kertyä munuaisten lisäksi muihin kudoksiin, kuten verkkokalvolle ja niveliin. Sairauden oireet havaitaan tavallisesti jo 3-4 viikon iässä. (Lähde: MDD)
Von Willebrandin tauti (vWD), tyyppi 1 tyyppi 1 on yleisin ja lievin muoto von Willebrandin verenvuotosairauksista. Pääoireena ovat limakalvoperäiset verenvuodot kuten nenäverenvuoto, ienten verenvuoto, ruuansulatuskanavan verenvuoto ja verivirtsaisuus. Lisääntynyttä verenvuotoa todetaan tavallisimmin onnettomuuksien tai leikkauksien yhteydessä. (Lähde: MDD)
Hyperurikosuria (HU) Hyperurikosuria on sairaus, jolle on ominaista liiallinen virtsahapon erittyminen virtsaan, mikä lisää riskiä virtsakivien (uraatti) muodostumiselle. Virtsakivet voivat aiheuttaa virtsatietulehduksia, kivuliasta virtsaamista ja pahimmillaan virtsatietukoksia.(Lähde: Movet)
Progressive Rod Cone Degeneration, (prcd-PRA) prcd-PRA on etenevä silmäsairaus, joka johtuu silmän valoreseptoreiden rappeutumisesta. Sairauden ensioireena havaitaan hämäräsokeutta, sillä hämäränäöstä vastuussa olevat sauvasolut rappeutuvat tässä sairaudessa ensimmäisenä. Verkkokalvon tappisolut rappeutuvat seuraavaksi, mikä johtaa täydelliseen sokeutumiseen. prcd-PRAssa oireiden alkamisikä vaihtelee roduittain. Yleisin alkamisikä on nuori aikuisikä. (Lähde: MDD)
Degeneratiivinen myelopatia (DM) DM on selkäydinrappeumasairaus, joka periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Taudin ensioireita ovat epävakaa kävely, koordinaatiohäiriöt, huojuminen ja vapina. Taudin edetessä ensin koiran takapää halvaantuu ja halvauksen levitessä lopulta myös eturaajoihin. Lisäksi saattaa esiintyä virtsan ja ulosteen karkailua. Yleensä ensimmäiset merkit taudista ilmaantuvat myöhemmällä iällä (keski-ikä 8 vuotta), mutta tauti voi puhjeta myös nuorempana. DM on parantumaton, hiljalleen etenevä sairaus. Geneettinen testi testaa SOD-1 geenin mutaatioita. (Lähde: Movet)
Koiran multifokaalinen retinopatia 2 (CMR2) Multifokaaliselle retinopatialle tyypillisiä silmänpohjamuutoksia voidaan todeta silmätutkimuksessa jo neljän kuukauden ikään mennessä. Sairaus ei yleensä vaikuta potilaan näkökykyyn, mutta saattaa aiheuttaa potilaan näkökyvyn heikkenemisen. Hyvin harvoin potilas sokeutuu täysin. (Lähde: MDD)
Neonataali pikkuaivoataksia (BNAt) Ensimmäiset oireet havaitaan heti pentujen alkaessa liikkumaan eli noin kahden viikon iästä alkaen. Yleensä sairaat pennut eivät pysty seisomaan tai kävelemään itse vaan ne liikkuvat ikäänkuin uiden eteenpäin. Oireet eivät välttämättä etene, mutta niiden vakavuuden takia päädytään usein sairaan pennun lopetukseen. (Lähde: MDD)
Primaari hyperoksaluria (PH) Primaarissa hyperoksaluriassa sairaiden yksilöiden munuaisiin alkaa kertyä kalsiumoksalaattikiteitä, mikä johtaa krooniseen munuaisten vajaatoimintaan ja lopulta kuolemaan. Kiteitä voi kertyä munuaisten lisäksi muihin kudoksiin, kuten verkkokalvolle ja niveliin. Sairauden oireet havaitaan tavallisesti jo 3-4 viikon iässä. (Lähde: MDD)
Von Willebrandin tauti (vWD), tyyppi 1 tyyppi 1 on yleisin ja lievin muoto von Willebrandin verenvuotosairauksista. Pääoireena ovat limakalvoperäiset verenvuodot kuten nenäverenvuoto, ienten verenvuoto, ruuansulatuskanavan verenvuoto ja verivirtsaisuus. Lisääntynyttä verenvuotoa todetaan tavallisimmin onnettomuuksien tai leikkauksien yhteydessä. (Lähde: MDD)
Hyperurikosuria (HU) Hyperurikosuria on sairaus, jolle on ominaista liiallinen virtsahapon erittyminen virtsaan, mikä lisää riskiä virtsakivien (uraatti) muodostumiselle. Virtsakivet voivat aiheuttaa virtsatietulehduksia, kivuliasta virtsaamista ja pahimmillaan virtsatietukoksia.(Lähde: Movet)
Progressive Rod Cone Degeneration, (prcd-PRA) prcd-PRA on etenevä silmäsairaus, joka johtuu silmän valoreseptoreiden rappeutumisesta. Sairauden ensioireena havaitaan hämäräsokeutta, sillä hämäränäöstä vastuussa olevat sauvasolut rappeutuvat tässä sairaudessa ensimmäisenä. Verkkokalvon tappisolut rappeutuvat seuraavaksi, mikä johtaa täydelliseen sokeutumiseen. prcd-PRAssa oireiden alkamisikä vaihtelee roduittain. Yleisin alkamisikä on nuori aikuisikä. (Lähde: MDD)