PEVISA tarkoittaa rotukohtaista Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa. Se sisältää pentujen rekisteröintiin vaikuttavia ehtoja esimerkiksi terveystutkimuksista. Rodun PEVISA hyväksytään aina Kennelliitossa rotujärjestön aloitteesta.
Suomen Kennelliiton Jalostustieteellinen toimikunta on hyväksynyt coton de tuléarille seuraavan rotukohtaisen PEVISA-ohjelman:
Pentujen vanhemmista tulee astutushetkellä olla voimassa oleva polvitutkimus-lausunto ja silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa astutushetkellä olla 24 kk vanhempi. Koiran tulee silmätarkastushetkellä olla vähintään 12 kk ikäinen. Perinnöllistä kataraktaa tai PRA:ta sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Diagnoosi muu vähämerkityksellinen kaihi ei sulje koiraa jalostuksesta.
PEVISA-ohjelma on voimassa 31.12.2025 saakka.
Pentueen molempien vanhempien on oltava virallisesti tutkittu perinnöllisen vian tai sairauden varalta seuraavasti:
• Koiran täytyy tutkimushetkellä/näytteenottohetkellä olla tunnistusmerkitty Kennelliiton hyväksymällä tavalla.
• Tutkimuslausunnon antaa Kennelliiton hyväksymä eläinlääkäri/asiantuntija.
• Koira on saavuttanut asetetun vähimmäisiän tutkimushetkellä tai että lausunto ei ole annettua kuukausimäärää vanhempi.
• Tutkimuslausunnon on aina oltava voimassa astutushetkellä. Muussa tapauksessa pentue voidaan
rekisteröidä FI/ER-rekisteriin vain rotujärjestön lausunnon perusteella myönnetyllä poikkeusluvalla. Poikkeusluvan
tulee olla myönnetty ennen astutusta.
Koiran vähimmäisikä tutkimushetkellä:
Polvilumpioluksaation tutkimushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12 kk.llä:
Muiden pakollisten tutkimusten suorittamiselle ei ole annettu yleistä vähimmäisikää.
Ellei rotukohtaisissa erityisehdoissa määritellä lyhyempää voimassaoloaikaa, on kaikilla roduilla
– alle vuoden ikäiselle koiralle annettu silmälausunto voimassa vuoden
– alle kolmen vuoden ikäiselle koiralle annettu polvilumpioluksaatiolausunto voimassa kaksi vuotta, yli 3-vuotiaalle
koiralle annettu lausunto on voimassa koiran eliniän.
PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat
Perinnöllinen harmaakaihi eli hereditäärinen katarakta
Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta kataraktasta voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla koiralla ei ole varsi-nainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin muuttuu ’opaalinharmaaksi’. Näkökykyyn se ei vaikuta. Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmätutkimuksessa. Erityisen tärkeää kaihin toteamisessa on viralliseen silmätutkimukseen kuuluva biomikroskooppitutkimus. Kaihi voidaan poistaa leikkauksella. Paras leikkaustulos saadaan, kun leikkaus tehdään ennen kuin kaihimuutos on täydellinen. Hoidon edellytyksenä on se, että silmänpohja on terve. Perinnöllinen katarakta voi esiintyä yhdessä PRA:n kanssa, yleensä PRA:han liittyy kuitenkin ns. toissijainen kaihi.
Progressiivinen verkkokalvon rappeutuma eli PRA
PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia, ja jopa samassa rodussa voi olla usei-ta eri muotoja.
PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen ko. PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehit-tyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmos-kooppisessa tutkimuksessa.
PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia, ja jopa samassa rodussa voi olla usei-ta eri muotoja.
Patellaluksaatio
Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat.
Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa.
Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti). Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jae-taan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I – asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III – asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuk-sia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV – asteen luksaatiossa polvi-lumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos välttämättä ole lopullinen.
Huomioithan, että patellaluksaatiotutkimus ei kerro koiran riskistä sairastua ristisideongelmaan.
Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Jos tämä ei auta, patellaluksaatiota voi-daan hoitaa kirurgisesti. Leikkausmenetelmiä on useita. Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja ennuste voi olla huono.